Historiaa

Näin kuvailee Satu koiraharrastuksemme tähänastisia vaiheita:

"Kaikki on lähtenyt liikkeelle eläinrakkaudestani. Jos en olisi alkanut kasvattaa salukeja, olisivat hevoset, kissat tai vaikka lehmätkin voineet viedä sydämeni kokonaan. Salukit kuitenkin ovat parasta mitä tiedän, niiden kanssa haluan elää.

Ensimmäinen koirani oli kuitenkin shetlanninlammaskoira Jekku, jonka lopulta sain vanhempani hankkimaan valtavan kinuamisprosessin jälkeen. Hoidin ja ruokin Jekkua valtavalla innolla; hänestä kasvoi melkoisesti ylisuuri, mutta turkiltaan upea ja muutenkin ihana persoona, joka eli yli 13-vuotiaaksi.

Ensimmäinen salukimme "Fille", Int & Fin & Est & Dk Mva DV-89 PlSg-94 Nordwart Filbert tuli meille v.1988 sattumalta, melko suunnittelematta, vaikka olin tutustunut rotuun jo aikaisemmin. Koskaan en ole sen tuloa katunut, sen ansiota on ensimmäinen suuri ihastus rotua kohtaan.

Fillen kaveriksi ja seuraksi hankimme vuonna 1990 jo suunnitellusti Epun, Fin Kva-m Nordwart Sahibarin, Fillen puoliveljen. Eppu on sekä ulkonäöltään että luonteeltaan hyvin erilainen kuin Fille, klassinen saluki kuitenkin, josta myös on tullut maastokäyttövalio ja kaksinkertainen SSaK:n vuoden maastojuoksia (1992-93).

Vuonna 1992 haimme kennelnimeä, jo useita vuosia aktiivisesti nättelyitä, maasto- ja ratakisoja harrastettuamme. Saman vuoden lopulla saapui Suomeen ihana Maxine, Am & Fin & Est Mva PlSg-94 LDC's Blond PB Maxine, amerikantuontinarttu, joka sitten alkuvuodesta 1993 teki pennut "Fillen" kanssa. Tähän ensimmäiseen pentueeseen, T-pentue, syntyi 4 (2 + 2) pentua, joista jätimme itsellemme kermanvärisen nartun, Tazillah Tzenobian eli Muumin.

Yritimme astuttaa Maxinen vielä myöhemmin uudestaan, mutta valitettavasti emme saaneet hänelle enää lisää jälkeläisiä. Onneksi hänen sukunsa on kuitenkin jatkunut Suomessa myöhemmissä pentueissamme.

Vuonna 1996 hankimme Kirman-kennelistä ensimmäisen afgaanimme, FIN Kva-r&m JK-98 DV-99 PM-99,-00 VMR-02 Kirman Parifah'n eli Ripsun, jonka kanssa olemme aktiivisesti ja menestyksellisesti harrastaneet varsinkin rata- ja maastokisoja. Ripsulla on myös yksi pentue Kirman-kennelissä.

Vuonna 1997 Marjo Aittokari, pitkäaikainen saluki ja afgaaniharrastaja (Kennel Al-Yasamin) halusi käyttää Nordwart Filberttiä jalostukseen nartulleen Kirman Cintiya (Jasmiini). Valitettavasti Jasmiini oli katkaissut kasvuiässä jalkansa, eikä sen vuoksi voinut käydä näyttelyissä. Pentueeseen syntyi 9 pentua; 3 urosta ja 6 narttua, joista kotiimme tuli grizzle narttu Fiona (Kans&Fin&Est&Lt Mva EstV-02 LtW-03 Fin Kva-r PM-00,-02 JK-01 TS-02 Al-Yasamin Jamana) ja vähän ennen joulua 1997 vielä toinen, punainen narttu Diia (Fin&Est Mva Al-Yasamin Jadila). Olemme olleet pentueen tiimoilta ja muutenkin Marjon kanssa myöhemmin paljon tekemisissä, ja tämän yhteisesti rakkaan pentueemme jäsenistä monet ovat menestyksellisesti harrastaneet sekä käyttö- että näyttelypuolta.

Vasta vuonna 1998 onnistui seuraava oma pentueemme, S-pentue, vaikka yrityksiä sitä ennen oli lukuisia. Viisi vuotta pentueiden välillä oli kuitenkin pitkä aika, liiankin pitkä kasvatuksen kannalta. Sitten pentueita onkin tullut vuonna 2000 kaksi, R-pentue ja Q-pentue, ja vuonna 2001 yksi, P-pentue sekä vuonna 2003 O-pentue. Tämän jälkeen seurasivat N-pentue ja M-pentue, jotka ovat syntynyt touko- ja syyskuussa 2004 sekä L-pentue elokuussa 2005. Viimeisimmät pentueemme eli K- ja J-pentueet ovat syntyneet heinäkuussa 2006. Jatkossa nämä nuoret koirat näyttävät tietä eteenpäin..."