Historiaa
Näin kuvailee Satu koiraharrastuksemme tähänastisia
vaiheita:
"Kaikki on lähtenyt liikkeelle eläinrakkaudestani. Jos en olisi alkanut
kasvattaa salukeja, olisivat hevoset, kissat tai vaikka lehmätkin voineet
viedä sydämeni kokonaan. Salukit kuitenkin ovat parasta mitä
tiedän, niiden kanssa haluan elää.
Ensimmäinen koirani oli kuitenkin shetlanninlammaskoira Jekku, jonka lopulta sain vanhempani hankkimaan
valtavan kinuamisprosessin jälkeen. Hoidin ja ruokin Jekkua valtavalla
innolla; hänestä kasvoi melkoisesti ylisuuri, mutta turkiltaan upea ja
muutenkin ihana persoona, joka eli yli 13-vuotiaaksi.
Ensimmäinen salukimme "Fille", Int & Fin & Est & Dk Mva
DV-89 PlSg-94 Nordwart Filbert
tuli meille v.1988 sattumalta, melko suunnittelematta, vaikka olin tutustunut
rotuun jo aikaisemmin. Koskaan en ole sen tuloa katunut, sen ansiota on
ensimmäinen suuri ihastus rotua kohtaan.
Fillen kaveriksi ja seuraksi hankimme vuonna 1990 jo suunnitellusti Epun,
Fin Kva-m Nordwart Sahibarin,
Fillen puoliveljen. Eppu on sekä ulkonäöltään että
luonteeltaan hyvin erilainen kuin Fille, klassinen saluki kuitenkin, josta
myös on tullut maastokäyttövalio ja kaksinkertainen SSaK:n
vuoden maastojuoksia (1992-93).
Vuonna 1992 haimme kennelnimeä, jo useita vuosia aktiivisesti
nättelyitä, maasto- ja ratakisoja harrastettuamme. Saman vuoden lopulla
saapui Suomeen ihana Maxine, Am & Fin & Est Mva PlSg-94 LDC's Blond PB Maxine,
amerikantuontinarttu, joka sitten alkuvuodesta 1993 teki pennut "Fillen" kanssa.
Tähän ensimmäiseen pentueeseen, T-pentue, syntyi 4 (2 + 2) pentua, joista jätimme
itsellemme kermanvärisen nartun,
Tazillah Tzenobian eli
Muumin.
Yritimme astuttaa Maxinen vielä myöhemmin uudestaan, mutta
valitettavasti emme saaneet hänelle enää lisää
jälkeläisiä. Onneksi hänen sukunsa on kuitenkin jatkunut
Suomessa myöhemmissä pentueissamme.
Vuonna 1996 hankimme Kirman-kennelistä ensimmäisen afgaanimme,
FIN Kva-r&m JK-98 DV-99 PM-99,-00 VMR-02
Kirman Parifah'n eli Ripsun, jonka
kanssa olemme aktiivisesti ja menestyksellisesti harrastaneet varsinkin rata- ja
maastokisoja. Ripsulla on myös yksi pentue Kirman-kennelissä.
Vuonna 1997 Marjo Aittokari, pitkäaikainen saluki ja afgaaniharrastaja
(Kennel Al-Yasamin) halusi käyttää
Nordwart Filberttiä jalostukseen nartulleen Kirman Cintiya (Jasmiini). Valitettavasti Jasmiini oli
katkaissut kasvuiässä jalkansa, eikä sen vuoksi voinut
käydä näyttelyissä. Pentueeseen syntyi 9 pentua; 3 urosta ja 6
narttua, joista kotiimme tuli grizzle narttu Fiona (Kans&Fin&Est&Lt Mva EstV-02 LtW-03
Fin Kva-r PM-00,-02 JK-01 TS-02
Al-Yasamin Jamana) ja
vähän ennen joulua 1997 vielä toinen, punainen narttu Diia (Fin&Est Mva
Al-Yasamin Jadila). Olemme
olleet pentueen tiimoilta ja muutenkin Marjon kanssa myöhemmin paljon
tekemisissä, ja tämän yhteisesti rakkaan pentueemme jäsenistä
monet ovat menestyksellisesti harrastaneet sekä käyttö- että
näyttelypuolta.
Vasta vuonna 1998 onnistui seuraava oma pentueemme, S-pentue, vaikka yrityksiä sitä ennen
oli lukuisia. Viisi vuotta pentueiden välillä oli kuitenkin pitkä
aika, liiankin pitkä kasvatuksen kannalta. Sitten pentueita onkin tullut
vuonna 2000 kaksi, R-pentue ja
Q-pentue, ja vuonna 2001 yksi, P-pentue sekä vuonna 2003 O-pentue. Tämän jälkeen seurasivat
N-pentue ja M-pentue,
jotka ovat syntynyt touko- ja syyskuussa 2004 sekä L-pentue elokuussa 2005.
Viimeisimmät pentueemme eli K- ja J-pentueet ovat syntyneet heinäkuussa 2006.
Jatkossa nämä nuoret koirat näyttävät tietä eteenpäin..."
|